Milo kyyhkypassissa 2011

Kaikesta päätellen Milolla oli mukavaa kyyhkypassissa. Kyyhkykausi avattiin viikonloppuna ja saalista tuli hyvin ja lintuja riitti. Tänä vuonna varustauduttiin paremmin, kuin viime vuonna ja kuvia oli enemmän, naamioverkkoa, kivääriä ym. Kuvasin myös videota, josta pitäisi väsätä lyhyt videon pätkä. Harmi vaan ettei ollut kuvaajaa erikseen, joten ampumatilanteita ei saatu videolle.

Terveysselvitys 2011

Milolle on nyt teetetty Optigenillä PRA ja CEA testit, joista tuloksena oli hienot PRA-A ja CEA-A tulokset. Eli puhtaat tulokset ja se on mahtava asia ajatellen tulevia astutussuunnitelmia. Silmätutkimuksessa oli muuten hyvät tulokset mutta löydöksenä oli Distichiasis, eli ylimääräisiä silmäripsiä. Tämä on erittäin lievää mutta pentueesta sama löydös on ollut lähes jokaisella koiralla.

Damitreeniä

Viimeaikoina on ollut liiankin hiljaista treenirintamalla. Viikonloppuisin on ollut olevinaan niin kiire, ettei noutotreenejä ole tullut tehtyä. Myöskin kanalinnunmetsästys on takana ja sieltä jäi mukavia kokemuksia vaikka lintuja en saanutkaan. Milolle tuli kuitenkin hyviä ylösajotilanteita ja intoa oli todella paljon, selvästi näki, että lintujen hajut kiinnostavat oikein paljon.

Tänään käveltiin Milon kanssa damirepun kanssa Leppävaaran urheilupuiston takametsään ja tehtiin hieman treeniä. Tein hakuruudun kuudella damilla risukkoiseen lehtimetsään, jossa kauimmainen dami oli ehkä 50 metrin päässä. Metsä oli sen verran peitteistä, että jo tällä matkalla katsekontakti koiraan katosi ja se sai rymytä siellä ihan keskenään :) Lopuksi tehtiin vielä ykkösmarkkeerauksia erilaisiin matkoihin ja maastoihin. Hyvin meni ja Milolla oli selvästi into päässyt kasaantumaan, sellaisella määrätietoisuudella ja tarmolla dameja tuotiin ohjaajalle.

Hirvenmetsästyksen aloituspäivä

Päätin tänä syksynä, että jätän hirvestyksen minimiin ja käyn hirvessä korkeintaan muutamana päivänä. Tämänkin ajan käytän mielelläni Milon kanssa metsästelyyn. Lauantaina oli seuramme hirviporukan aloituspäivä ja hilauduin seuran kodalle isäni ja Kiia koiran kanssa. Porukkaa oli paikalla mukavasti, tosin yksi jäsen oli jälleen poistunut lopullisesti autuaammille metsästysmaille. Tämä on todellisuutta useissa seuroissa ja uusia jäseniä ei tilalle tule, ei ainakaan ennen muutoksia ja joustavuutta seuratoiminnassa. Porukalla oli havaintoja useammista hirvistä ja päätimme lähteä etsimään. Ensimmäinen alue jäi tyhjäksi arvaksi, mutta toisesta vedosta löytyi hirviä ja koira seurasi niitä useamman kilometrin päädän ja aloitti haukun. Ukot pikakäskytyksen jälkeen eripaikkaan passiin ja myös isäni kanssa viimeisinä löysimme paikan, jossa ei vielä ollut ketään ja tiesimme sen hirvien kulkupaikaksi. Pikapikaa puskaan ja kuuntelemaan. Haukku loppui noin kilometrin päässä ja ei mennyt kuin hetki, kun pusikossa rytisi. Hirvi! Niitä on kaksi, emä ja vasa! Kivääri poskelle. Matkaa 30 metriä, pusikkoa edessä, ei uskalla puristaa. Hirvet siirtyvät sivuttain ja huomaan pusikossa välikön, vasan tullessa välikköön puristan liipaisinta. Kivääri jyrähtää. Ei h***tti, vaikea paikka, osuko varmasti? Vasa kaatuu kuitenkin rytisten ja ammun armonlaukauksen. Ilmoitan radiolla kaadosta ja radio alkaa tulvia onnitteluita. Ensimmäinen näköhavainto hirvistä kolmeen vuoteen ja heti kaato, ei paremmin olisi voinut mennä.

Kaato oli oikein mukava juttu sillä hirven kaataminen on kuitenkin hyvin harvinaista. Eräässä eräalan kirjajulkaisussa sanotaan "onnistuneeseen riistalaukaukseen liittyy aina onnistumisen lisäksi myös hieman surua", tämä jokaikisen metsästäjän kohdalla, vaikka sitä vanhat parkkiintuneet erämiehet eivät julkisesti myönnäkkään :)

Espoon Nome ALO

Lauantain hellepäivänä Milolla oli toinen startti Espoossa Nome ALO kokeessa. Viikolla panostin työreissussa sen verran, että tilasin perjantaille pikapakettina kaksi kania, joista toisen otin sulamaan, tarkoituksena tehdä lauantai aamuna kantoharjoituksia ennen koetta. Noudot kanilla onnistuivat oikein hyvin ja Milo oli innoissaan tästä karvaisesta ilmestyksestä. Myös viimehetken variksen ja lokin kantamista tehtiin.

Kokeessa starttasimme iltapäiväryhmässä ja koska keli oli todella kuuma ja hiostava niin koirat olivat väsyneitä ja ei ohjaajillakaan parhaat oltavat olleet. Kokeessa oli seuraava järjestys: yhden riistan haku ruudusta, vesiohjaus sorsalle n. 30 - 40 m, yhden riistan haku hakuruudusta kaislikosta, kaksoismarkkeeraus veteen rannan suuntaisesti ja viimeisenä loput riistat hakuruudusta.

Milo kävi odotuspaikalla kuumana ja hirveä into oli päästä hakuun. Haussa Milo teki töitä hyvällä vauhdilla, mutta kävi kyselemässä neuvoja muutaman kerran, kunnes lokki tuli minulle. Kanilla ilmeisesti käytiin tutkimassa mutta se jäi ruutuun. Vesiohjaus meni todella nappiin, vaikka sorsa oli lumpeikossa ja näkyi todella huonosti, Milo lähti suoraan ohjattuun suuntaan ja ui suoraan sorsaa kohti, löysi sen ja palautti suoraan. Nappi suoritus myös tuomarin mukaan! Sitten käännyttiin ja hakuruudun rannan puolelta piti noutaa riista, Milo kuitenkin kyseli, että miksi tänne pitää mennä, kun ampuja osoittelee ihan toiseen suuntaan? Ampujahan ne riistat tiputtaa, tietäähän sen Milokin :D Lokki tuli kuitenkin pienen painostamisen jälkeen. Sitten kaksoimarkkeeraus, näkee heitot hyvin ja noutaa ensimmäisen, kunnes ennen maalle nousemista Milo satuttaa itsensä vedenalaiseen keppiin ja pelästyy, lokki jää veteen ja Milo tulee turvaan minun jalkoihin. Sain kuitenkin rohkaisemisen jälkeen menemään veteen ja hakemaan lokin. Milo ei kuitenkaan saa enää koottua itseään vaan kieltäytyy toisesta markkeerauksesta. Koe keskeytetään. Teen kuitenkin noudon loppuun ettei jää pelkoja ja siirryn ihan markkeerauksen viereen ja käsken noutamaan. Hieman arkaillen menee veteen, mutta noutaa kuitenkin, tämä oli todella hyvä sillä hieman jo säikähdin, että nyt jäi pelot päälle.

Harmittavasti koe keskeytyy tälläisen epäonnen takia, sillä olisin halunnut nähdä miten loppu haku olisi mennyt. Mikäli haku olisi mennyt hyvin ja olisimme saaneet 2-3 riistaa nopeasti käteen, olisi tulos ollut tosiasia. Tällä kertaa kävi kuitenkin näin, seuraavaksi metsästellään ja myöhemmin syksyllä on tarkoitus saada ensimmäinen tulos. Parannettavaa on haussa sillä riistat mielummin jätetään maastoon kuin tuodaan ohjaajalle, uskon että tämä on omatoimisuuden puutetta ja epävarmuutta, jotka saa korjattua treenillä.

Kokonaisuutena olen tyytyväinen sillä Milolla oli todella paljon energiaa ja ohjaajaa kuunneltiin tarkasti. Milo oli hyvin ohjaajan hallinnassa ja työmotivaatiota tuntui löytyvän. Nyt vain metsästelemään ja tekemään enemmän treeniä riistalla, niin kylmällä kuin kuumalla niin hyvä tulee. Milo oli myös kokeen nuorimpia koiria, joten en ole tuloksista niinkään huolissani päin vastoin, hyvä tästä vielä tulee. Minulla alkaa sopivasti vajaa parin viikon loma 19.8, joten vesilinnustukseen on nyt todella hyvä sauma ja sitä on tarkoitus tehdä PALJON :)

Nome ALO debyytti Asikkala 1.8.2010

Minulla ja Milolla oli sunnuntaina 1.8.2010 Nome ALO debyytti Asikkalassa. Olimme varasijalla ja sain tiedon kokeeseen pääsemisestä lauantai iltana. Sunnuntai aamusta ajoimme Asikkalaan ja ilmoittautumisen jälkeen siirryimme koemaastoon. Maastona oli pieni suolampi ja linjalle lähetys sekä hakuruutu olivat sankassa metsässä sekä rinteessä.

Kokeen järjestys oli seuraava: linja, ykkösmarkkeraus veteen, hakuruutu, ykkösmarkkeeraus maalle lammen toiselle puolelle.

Sitten itse suoritukseen. Koe meni hyvin hakuruudun alkuun asti, tosin Milolla oli pientä miettimistä riistoilla. Hakuruudusta tuli yksi varis, jonka jälkeen into tuntui loppuvan ja haku oli kävelemistä ja ihmettelemistä. Kani löytyi helposti mutta Milo ei jostain syystä halunnut nostaa sitä ja kahden kieltäytymisen jälkeen koe keskeytettiin. Tuomari oli mukava ja kävi näyttämässä Milolle kania, että olisimme saaneet sen minulle, turha toivo, kani ei kiinnostanut. Uskon, että koetilanne oli liikaa niin ohjaajalle kuin koirallekin, ainakin itse hermoilin uutta tilannetta ihan liikaa ja Milo kävi kuumana odotuspaikalla. Kokeen voi siis pilata jo ennen sen alkamista. Linjalle lähetykseen ja ykkösmarkkeeraukseen olen tyytyväinen, varsinkin linja meni kerralla kohdalleen ja riista tuli talteen. Milo myös kuunteli oikein hyvin ja oli hyvin hallinnassa, josta olen oikein tyytyväinen.

Seuraava koe on jo ensiviikon lauantaina Espoossa ja tällä viikolla on vielä jotain pientä tehtävissä. Tilasin pari kania ja pakastimessa on lintuja, joilla on tarkoitus tehdä perjantaina kantoharjoituksia ja helppoja noutoja, ikäänkuin haetaan sitä intoa :) Jäämme odottelemaan Espoon koetta.

Oltiin koko porukka viikonloppuna Konnevedellä nauttimassa mökkeilystä ja Konnevesi Päivistä, jotka ovat jokakesäinen kylän pikku markkinat ja musiikkitapahtuma. Koko viikonloppu ei sentään mennyt löhöillessä vaikka keli oli todella mahtava, treenatakkin ehdittiin.

Ohjelmassa oli:

Noutoruutu kuudella riistalla, jotka olivat variksia ja lokki. Maastona vetinen suolammen ranta, jossa heinikkoa ja kulkeminen hankalaa. Kaksi lintua olivat vedessä ja loput pitkin hettoa. Milo teki töitä innokkaasti ja jaksoi painaa raskaasta maastosta ja porottavasta helteestä huolimatta. Viimeinen riista teetti töitä ja tässä vaiheessa tuntui puhti loppuvan ja nenä ei toiminut. Pienellä avustuksella viimeinenkin riista saatiin yhtä mallikkaasti talteen kuin muutkin. Hyvin meni ja vedessäkään olevien riistojen löytäminen ei tuottanut ongelmia.

Parin tunnin tauon jälkeen onjelmassa oli markkeerauksia matalaan kaislikkoon, jossa pystyi kahlaamaan. Isä oli avustajana ja heitti riistoja piilosta järveen niin että pystyin lähettämään Milon rannan suuntaisesti veteen ja palauttamaan samaa reittiä. Hyvin pysyi suorin reitti riistalle vettä myöten ja ei tullut tarvetta lähteä maalle seikkailemaan, hyvä Milo! Lopuksi vielä muutama muistimarkkeeraus maalle ja välissä vesinouto, jonka jälkeen muistiriista talteen. Harjoiteltiin avustajan kanssa myös pillillä pysäytystä niin, että lähetin Milon noutoon, mutta pysäytinkin kesken ja annoin pysätymisen jälkeen heti luvan noutoon. Hieman oli päässyt unohtumaan mutta asia muistui mieleen parin kerran jälkeen.

Yhteenveto. Milo teki hienosti töitä raskaasta kelistä huolimatta ja jaksoi tehdä töitä määrätietoisesti, kuunnellen käskyjä. Palautukset sujuvat kuin itsestään ja käskyjä tai pilliä en käytä enää lainkaan. Mielestäni Milo on valmis ALO luokan Nome kokeeseen ja pariin olenkin jo ilmoittautunut, vielä vähän linjojen harjoittelua ja hyvä siitä tulee. Hyviä kuvia tuli veljen digijärkkärillä :)